CP-vamma (engl. cerebral palsy) on ryhmä pysyviä liikehäiriöitä tuottavia tiloja, joiden oireet ilmenevät varhaislapsuudesta saakka. ICD-10 -tautiluokituksessa sen koodi on G80. Vamma kuuluu neurologian erikoisalan sairauksiin.
CP-vamman aiheuttaa liikettä, tasapainoa ja asentoa kontrolloivien aivojen osien epänormaali kehitys tai vammautuminen. Useimmiten näiden ajatellaan tapahtuvan raskauden aikana (yli 2/3), harvemmin synnytyksen aikana tai pian syntymän jälkeen. Useimmiten syy vammaan on tuntematon.
Arviolta 40 % – 50 % lapsista, joille kehittyy CP-vamma, on syntynyt ennenaikaisesti.
Arviolta vain noin 2 %:n tapauksista arvioidaan olevan perittyä geneettistä alkuperää.
CP-vamman oireet ovat monimuotoiset. Oireita voivat olla:
Oireet vaihtelevat lievän häiriön häiriöistä, kuten kömpelyydestä lähes kokonaan koordinoimattomiin liikkeisiin. Muita oireet voivat liittyä tuntoaistiin, näköaistiin, kuuloaistiin, nielemiseen tai puhumiseen. Osalla vammautuneista voi olla vaikeuksia ajatella tai päätellä tai he saavat epileptisiä kohtauksia.
CP-vammasta seuraa usein:
Nämä liittyvät häiriöihin lihasten kehittymisessä ja toimintakyvyssä.
Liitännäisoireina voi CP-vammassa olla:
Diagnoosi asetetaan varhaislapsuudessa seurannan jälkeen. Diagnoosi tukeutuu pääasiassa potilaan tutkimiseen ja esitietoihin.
Diagnoosi asetetaan yleensä varhaislapsuudessa.
Hermoston kuvausta magneettikuvauksella voidaan käyttää apuna diagnoosin tekemisessä, mutta diagnoosi ei perustu kuvantamiseen. Kuvantamisella voidaan poissulkea muita samantyyppisiä oireita aiheuttavia sairauksia tai tiloja.
CP-vammat voidaan luokitella usealla tavalla. Oireiden sijainnin mukainen:
Hemiplegia (n. 20 – 36 %): liikehäiriöt sijaitsevat pääasiassa vain toisella puolella kehoa
Diplegia (n. 50 – 60 %): liikehäiriöt painottuvat molempiin alaraajoihin
Tetraplegia (n. 10 – 15 %): liikehäiriöt ulottuvat kaikkiin raajoihin.
Muita vammatyyppejä ovat:
Spastinen CP-vamma on yleisin vammatyyppi (80 %). Spastisuus tarkoittaa, että yhden tai useamman lihasryhmän lihasjänteys (tonus) on pysyvästi kohonnut.
Atetoottisessa CP-vammassa (10 %) esiintyy nopeita tahattomia liikkeitä päässä, käsissä ja vartalossa. Henkilöillä on yleensä alentunut yleinen lihasjäntevyys, jonka seurauksena he eivät kykene säilyttämään seisoma- tai kävelyasentoa.
Ataktinen CP-vamma on suhteellisen harvinainen (5 – 10 %). Siinä lihasjäntevyys on alhainen ja liikkeiden hallinta on huono. Kävely voi olla leveäraiteista ja epävakaata. Tarkkaa työskentelyä vaativissa tehtävissä esiintyy vapinaa, joka vaikeuttaa toimimista.
Sekamuotoisessa CP-vammassa esiintyy kahta tai kolmea edellä mainittua CP-vamman muotoa.
Ei ole. CP-vamma on erillinen vamman muoto kuin kehitysvamma. Kehitysvammaisuus tarkoittaa vaikeutta oppia ja ymmärtää uusia asioita. CP-vammassa on kyse liikkeiden häiriöstä.
Ei. Vamma on pysyvä, eikä parantavaa hoitoa ole.
Kirurgisen hoidon tarkoituksena on korjata anatomisia epämuotoisuuksia tai laukaista lihaskireyksiä.
Hoito on yleensä oireenmukaista ja keskittyy auttamaan henkilöä kehittämään liiketaitoja tai kompensoimaan niiden puutetta.
Mikäli vammautuneella esiintyy vaikeuta syömisen ongelmia, vuoksi voidaan joutua asettamaan perkutaaninen endoskooppinen gastrostooma eli ns. PEG-letku. Tässä vatsanpeitteiden päältä viedään mahalaukkuun muovinen letku, jonka avulla potilasta ravita letkun avulla. Toimenpiteen suorittaa kirurgi. PEG-letkun kanssa eläminen ei aiheuta kipua ja henkilö voi syödä halutessaan myös suun kautta mikäli, tämä on hänelle mahdollista.
Vamma itsessään ei ole etenevä. Eliniän ennuste on vähemmän kuin väestön yleensä, mutta on parantunut lääketieteen kehityksen myötä.
Ei. Kyseessä ei ole etenevä vamma tai oireisto.
CP-vammaa voidaan osittain ehkäistä rokottamalla etukäteen aikanaan raskaaksi tulevat naiset. Turvallisuuden kehittämisellä pyritään ehkäisemään lasten päävammoja.
CP-vamma on lasten yleisin liikehäiriöitä aiheuttava tila. Yleisesti, CP-vamma aiheutuu noin 2.1 lapselle jokaista 1 000 elossa syntynyttä kohden. Suomessa syntyy vuosittain noin 100 – 120 lasta, joilla on CP-vamma. Vamma on 1,3 kertaa yleisempi miehillä.
Ensimmäiset kirjalliset maininnat löytyvät Hippokrateen tuotoksista. Hippokrates eli 460 – 370 ennen ajanlaskumme alkua.
Ei. Myöhemmin aiheutuneita vammoja ei luokitella CP-vammaksi.
Oheisista linkeistä löydät lisätietoa CP-vammasta. Sivujen tietoa on käytetty tämän tietosivun lähteinä.
ONNI on luotettavaa henkilökohtaista avustamista. Haluaisitko keskustella sopivista ratkaisuista henkilökohtaisen avun suhteen? Soita 09 8564 6544 tai jätä yhteydenottopyyntö!