Olen aloittanut oman "urani" terveyspalvelujärjestelmän parissa Uudenmaan sotesta. Vuosi oli 1994. Laskin professori Ilkka Vohlosen apuna, minkälaisia säästöjä voitaisiin kenties aikaansaada sillä, että Uudenmaan ja Helsingin sairaanhoitopiirien sekä HYKS:n toiminta yhdistettäisiin. Laskenta oli osa Jussi Huttusen ja Esko Hännisen selvitystyötä. Jos joku on ihmetellyt, mistä aikoinaan syntyi 800 miljoonan markan säästöpotentiaali, minä tiedän, kun itse sen laskin. Laskenta perustui toki tiettyihin olettamiin, mutta taustalla oli selkeä metodologia. Lukua ei todellakaan ravisteltu hatusta. Tehdessäni MBA-lopputyötäni skaalaeduista terveydenhuollossa päädyin toteamaan, että toteutunut säästö olisi 5 vuoden aikana ollut 200 miljoonaa euroa.
Kaksi integraatiosuuntaa
Tuolloin kyse oli ns. horisontaalisesta integraatiosta, eli samoja toimintoja tekevien yksiköiden yhdistämisestä. Sittemmin on puhuttu paljon vertikaalisesta integraatiosta, mikä tarkoittaa, että eri vaiheessa tilaus-toimitusketjua olevia toimintoja yhdistetään. On toki hieman makuasia, ovatko sosiaalitoimi, perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito eri prosessivaiheita, mutta ne ovat enemmän sitä kuin samaa toimintaa.
Käytännössä nämä kaksi integraatiosuuntaa ovat ainakin lyhyellä tähtäimellä toisilleen vaihtoehtoisia. "Kahden rintaman sota" johtaa vääjäämättömiin ongelmiin.
Uudenmaan erityishaasteet
Sote-uudistuksen integraatioulottuvuus on vertikaalinen. Tämä johtaa haasteisiin erityisesti Uudellamaalla, koska toimijat ovat suuria ja erikoissairaanhoito on jo horisontaalisesti integroitu. Selvitysmies Kari Nenonen on yhdessä alueen kuntien kanssa päätynyt ehdottamaan viittä aluetta, jotka vastaisivat sote-palvelujen järjestämisestä (STM 2019. Uusimaa-PKS-Helsinki sote-erillisselvityksen loppuraportti). HUSilla olisi toissijainen järjestämisvastuu erikoissairaanhoidosta siltä osin kuin laissa säädettäisiin. Itsehallinnolliset alueet (ml. Helsinki) ja HUS laatisivat järjestämissopimuksen niiden sote-palvelujen järjestämisestä, joita ei erikseen lainsäädännöllä osoiteta. Onko tämä malli hyvä vai huono?
Vastaus on luonnollisesti sidoksissa siihen, kenen näkökulmasta asiaa tarkastellaan. Organisatorisesta näkökulmasta se on varmasti erinomainen kompromissi. Organisatorinen näkökulma on usein se, mikä lopulta ratkaisee, mihin suuntaan asiat etenevät.
Asiakkaan ja veronmaksajan näkökulmat
Julkisia palveluja tulisi mielestäni kuitenkin tarkastella loppuasiakkaan (jota varten palvelut ovat olemassa) ja veronmaksajien (jotka ne rahoittavat) näkökulmasta.
Loppuasiakkaan näkökulmasta ehdotettu ratkaisu lienee hieman parempi kuin nykytilanne, koska 24 kunnan sijasta olisi 5 aluetta. Raja-alueita on vähemmän kuin nyt. Toisaalta alueet eivät taida kaikilta osin olla "luonnollisia työssäkäyntialueita", joten palveluja ei tässäkään mallissa pystytä tarjoamaan niin sujuvasti, kun toivottavaa olisi. Vertikaalisen integraation hyödyt eivät toteudu, koska erikoissairaanhoito jää erilleen. Iso kysymys saatavuuden näkökulmasta on, kuinka houkuttelevia työntekijöille uudet alueet ovat. Tässäkin suhteessa tilanne kuitenkin todennäköisesti kehittyisi parempaan suuntaan.
Veronmaksajan näkökulma on suuri kysymysmerkki. Selvitysraportissa euromääräisiä kustannusvaikutuksia ei ole arvioitu. Aiemmasta tiedetään, että palkkaharmonisointitarvetta on. Myös oikeudessa palveluihin sekä niiden omarahoituksessa on yhteinäistämistarvetta. Toisaalta tässä mallissa se olisi kuitenkin selvästi vähäisempää kuin koko Uudenmaan alueen kattavassa sote-ratkaisussa. Tehokkuusvaikutuksia on vaikea arvioida, mutta todennäköistä on, että siinäkin suhteessa suunta olisi oikea.
Esitetty malli ei toki ole ongelmaton. Viiden organisaation rakentaminen on suurempi työ kuin yhden (tosin yhden osalta muutokset olisivat vähäisiä, Helsinkihän säilyisi omana alueenaan). Myös osaaminen pilkkoutuu viidelle alueelle. Toisaalta esitetyt alueet ovat valtaosin kooltaan huomattavia ja niillä on hyvät valmiudet toteuttaa tarvittavat rakenteet. Epäselviäkin asioita on, kuten se, miten HUS siirtyisi maakuntien omistukseen ja miten sen luottamushenkilöhallinto valitaan (jos Helsingissä ei järjestettäisi maakuntavaaleja).
Vastaavasti rakenteellisia hyötyjäkin on, varsinkin nykytilanteeseen verrattuna. Toimijoita olisi joka tapauksessa selvästi vähemmän kuin nyt. Malli mahdollistaa ainakin jossain määrin keskinäisen kilvoittelun, mikä kehittää kaikkien toimintaa. Samoin, ainakin lähtökohtaisesti niiden suhtautuminen yksityisiin palvelutuottajiin poikkeaa hieman toisistaan, jolloin tätäkin ulottuvuutta on helpompi kehittää - keskinäisen kinastelun sijasta - niillä alueilla, joilla siihen halua on. Erilaiset toimintamallit mahdollistavat tulosten vertailun, ja toimintaa voidaan kehittää tätäkin kautta.
Teoriassa haasteeksi voi nousta se, että itsehallinnolliset alueet ja HUS eivät pääse yksimielisyyteen palvelutuotannon toteuttamisesta, mutta toisaalta yhteiseen näkemykseen on tähän astikin päästy melko hyvin. Lisäksi perälautana on valtioneuvoston mahdollisuus ratkaista riidat. Toimijoiden väheneminen toisaalta vähentää ongelmia mutta toisaalta ehkä lisää riskiä ristiriidoille. Demokratiaan kuuluu tarve neuvotella asioista, ja se toiminee tulevaisuudessakin.
Vaikka selvitys on tehty varsin kattavasti ja taitavasti, joitakin mielenkiintoisia vaihtoehtoja/mahdollisuuksia on jätetty selvittämättä, kuten mahdollisuus muodostaa HUSista (maa)kuntayhtymän sijasta osuuskunta tai osakeyhtiö.
Pinnallisen pohdiskeluni lopputuloksena olisin päätymässä siihen, että ehdotettu ratkaisu lienee selkeästi nykytilannetta parempi. Se myös vähentää muutokseen liittyviä riskejä siihen verrattuna, että kaikki Uudenmaan alueen julkiset sote-palvelut yhdistettäisiin. Onnea ja menestystä siis, Uudenmaan sote!
Janne Aaltonen
Liiketoimintajohtaja
Med Group
Med Group Oy on Tradeka-Yhtiöt Oy:n 100% omistama täysin kotimainen terveys- ja hoivapalvelutuottaja. Kehitämme terveyspalveluiden laatua, vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta. Työllistämme noin 4200 sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijää liikevaihtomme ollessa yli 70 miljoonaa euroa.
